Sitähän kuvittelisi nykyajan huippukastin, älymystön, olevan täysin immuuni ulkopuolelta tulevalle kontrolloinnille. Niin kastin jäsenetkin luultavasti ajattelevat. Ja ulkopuoliselle kontrolloijalle tämä tarjoaa loistavan tilaisuuden iskeä. Toimintaperiaate on yksinkertainen: mitä ei pidetä uhkana, ei varota.

 

Joskus on tarpeen saada kettu todistettua jänikseksi, jotta voisi vakuuttaa yleisön tietynlaisten ajatusten ja sääntöjen oikeellisuudesta. Yleisö uskoo käytännössä mitä vain heille älymystö valmiiksi pureksii, toki täytyy osata liittää opetettaviin totuuksiin ennestään suosittuja arvoja, jotta ne halutaan uskoa.

 

Ja kun ketusta halutaan jänis, tai toisin päin, pitää kuitenkin osata perustella hyvin. Tähän ei pysty pätevästi tavallinen maalaisjärki, vaan vaaditaan älyllisiä resursseja, jotta typeryyttä tukemaan voidaan luoda aukoton logiikka. Tarvitaan siis älymystön tuki ja siunaus asialle.

 

Lisäksi tieteellinen säväys esitellylle teorialle tekee hyvää sen uskottavuudelle, mikä on kokeellisesti tutkittu fakta. Teoria, jossa on mainittu tyhjänpäiväinen (joskin epäilemättä pätevän oloinen) matemaattinen kaava, koettiin luotettavampana kuin samansisältöinen teoria ilman kaavaa. Ainoat, jotka jollain lailla erosivat joukosta, olivat matemaatikot, jotka tutkivat kaavat ja havaitsivat niiden sisällön järjettömäksi. Tieteellinen säväys.

 

 Älymystön puolelleen saaminen asiassa on helppoa. Tärkein syy on, että heidän identiteettinsä älykkäinä on seurausta enemmistön palautteesta. Toisin sanoen, heidän identiteettinsä on riippuvainen muiden mielipiteestä. Identiteetti ja uskottavuus. Kuten itseasiassa jokaisella ihmisryhmällä.

 

Älymystökastin merkitys jäsenelleen kuitenkin on omaa luokkaansa, sillä kyseinen ryhmä on arvostettu ja siihen kuuluminen luo paineita jäsenyyden menettämisestä. Tarina keisarin uusista vaatteista sisältänee opetuksen tästä paineesta nähdä asiat tietyllä lailla.

 

Kun he tekevät tieteellistä tutkimusta yleisiä totuuksia tukeakseen, he saavat pitää statuksensa. Kuten heitä siteeraavat nostavat omaa uskottavuuttaan saadessaan jonkun tieteellisen henkilön sanan tukemaan omia näkemyksiään. Kaksisuuntainen hyödyntäminen, jossa ei luonnollisestikaan nähdä mitään väärää.

 

Varoituksen sana sinulle, joka suunnittelet aloittavasi maailmanvalloitusurakkasi näitä neuvoja seuraten, aikoen ylipuhua älymystön puhumaan puolestasi.

 

Tieteilijän arvostus riippuu täysin yleisön mielipiteestä. Hänen uskottavuutensa riippuu täysin siitä, mitä yleisö haluaa kuulla. Ei siitä, miten hyvin hän perustelee sanottavansa, vaan se, minkä puolesta hän puhuu. Tosielämän esimerkkinä professori Richard Dawkins, jonka tunnettu kirja Jumalharha (2006) tuli bestselleriksi varsin lyhyessä ajassa julkaisunsa jälkeen. Kirja sisältää vinon pinon argumentteja uskontoa vastaan.

 

Itse kirjan lukeneena olen ollut havaitsevinani aukkoja argumenteissa, liittyen ateismiin neutraalina maailmankatsomuksena, minkä jälkeen kirjailija vakuuttaa ettei ateismin tarvitse olla neutraalia, sekä muuta mukavaa. Kirjan suosioon ei syynä ollut sen sisältämä järkevä kritiikki. Ei. Kirja on helppolukuinen, tieteellinen selvitys siitä, mitä yleisö haluaa kuulla. Suosio huipussaan.

 

Ei ole kuitenkaan pitkää aikaa siitä, kun Dawkins teki virheen. Hän otti feminismiaiheisessa keskustelussa itselleen tyypillisen kriittisen asenteen, maristen länsimaista naista vastaan, jolle vieras mies oli hississä mennyt ehdottelemaan. Dawkinsia raivostutti tällainen valitus, kun muslimimaissa naisia silvotaan. Virhe.

 

Arvoisa professori unohti, ettei yleisöä kiinnosta matkan päässä tapahtuva, vaan ainoastaan omakohtainen kokemus. Dawkins sai vastaansa, paitsi kyseisen neitokaisen, myös keskustelua seuranneen yleisön vihan. Auts.

 

Tämä virhe olkoon maailmanvaltaa tavoittelevalle opetukseksi. Pidä huolta, että tieteilijäsi pysyvät asiassa, eli siinä, minkä äänekäs enemmistö kokee oikeina arvoina.

 

Parhaiten tuloksia rajoitetaan tutkimuksen rahoituspuolelta käsin. Kun elintarviketehtailija haluaa ottaa käyttöön uuden, halvan lisäaineen, ja haluaa paperit aineen haitattomuudesta, hän sijoittaa varansa tiettyjä tuloksia saadakseen, ja tekee selväksi tämän myös palkollisilleen. Lisäaine otetaan käyttöön ja kaikki ovat tyytyväisiä.

 

Paitsi onneton maallikko, joka omissa kokeissaan havaitsee lisäaineen suorastaan hengenvaaralliseksi karsinogeeniksi. Yrittäessään tulostaan julkistaa hän saa postiluukun kautta kotiinsa uhkauskirjenipun yliopistolta, joka kieltää pilaamasta rahoittajan bisnestä ja maineita. Tositarina.

 

Maailmanvalloitusmittakaavassa tieteilijää 'rahoittaa' yleinen mielipide, jonka myötämielisyys on edellytys hänen toiminnalleen. Ei järki.

 

Älymystön ohjaaminen karsinogeenien olemassaolon kieltämiseen vaatii vain pientä itsepetosta. Tiedät, mitä tehdä

Esseessä 'Kanavointia' käsittelin suvaitsevaiston yleviä periaatteita suhteessa tasa-arvoon sekä muuhun vastaavaan mieltänostattavaan tyhjänpäiväiseen sanahelinään. Esitin väitteen Sorretun vähemmistön paikasta maailmassa ja kuinka se toimii kiihokkeena vihan kohdistamiseen tiettyihin ihmisryhmiin. Sana 'erilainen' sisältää julkisessa kielenkäytössä varsin positiivisen tunnelatauksen, ja sana 'vähemmistö' saa enemmistön itse asiassa suorastaan itkemään sydämen sympatiaa ulospäin.

 

On varsin vaikeaa tämän valossa käsittää, miten vainoja ylipäänsä voi syntyä. Onko luonnonvalinta jollain kierolla lailla muutamassa sadassa vuodessa suosinut hellämielisiä ja kehittänyt lajiamme empaattisempaan suuntaan? Onko lajimme kirjoitetun historian aikana ehtinyt muuttua niin paljon sitten biisoneja kolkkaavien luolamiesten päivien?

 

Jotain kehitystä ainakin näkyy. Missä Toveri Luolamies rutiininomaisesti teurasti mahdollisen kilpailijansa ravintokysymyksessä, Toveri Nykyihminen osaa haastaa kilpailijansa oikeuteen ja viedä tältä uhkaamismahdollisuudet älyllisin, sofistikoitunein keinoin. Rautakauden mies rehellisenä henkilönä ilmoitti tappavansa kilpailevan viikinkipäällikön motiivinaan säilyttää itse valta, Espanjan inkvisitio keksi vedota ihmiselämää ylevämpiin arvoihin ja saada tapettavaltaan tunnustus siitä, mitentämä kerettiläisenä ja noitana ja ties minä täysin ansaitsi tuomionsa. Kehitys. John Gray hymyilee.

 

Mutta miksi vähemmistöjä sorretaan? Koska he uskovat eri lailla kuin valtaväestö? Koska heidän oudot tapansa kummaksuttavat? Koska he vain ovat uhka?

 

Juupajuu. On näillä väitteillä todellisuuspohjaa, nämä syythän liittyvät vihan kohdistamiseen olennaisella tavalla. Vihan syntymisen syynä on edelleen ihmisen luontainen halu inhota jotakuta. Mistä voitanee syyttää sitä kuuluisaa luonnonvalintaa. Kaikille kun ei löydy tilaa tai ravintoa tarpeeksi. Jonkun on kadottava.

 

Vihan kohdistaminen ns vähemmistöihin johtunee vainoajan haluttomuudesta joutua itse tuhottavien listalle. Parhaiten tämän estää, kun inho suunnataan piirteisiin, jotka eivät muistuta itseä. Eikä ehkä enemmistöön kanssaihmisistä, tämähän voisi saada aikaan yleisen närän, joka saattaisi vainoajakandidaatin suunnitelmat kariuttaa sellaiseen pieneen ongelmaan kuin joukkolynkkauksen uhriksi joutuminen. Vahvaa enemmistöä ei parane ärsyttää.

 

Erilainen ja heikko ihmisryhmä tulee tässä tapauksessa kuin tilauksesta. Erilaisuus on kuin vieraan jalkapallojoukkueen pelipaita, josta vastustajan tunnistaa helposti. Katsokaa, ne ovat nuo paskiaiset jotka meille tuovat ongelmia. Nuo tuolla. Huhuu.

 

Kotijoukkueen verenjano tyydyttyy, ja pelipaidat olivat hyvä tapa erottaa Meidät Niistä. Kun adrenaliini taas laskee, voidaan tyydyttää ihmisyyden toista puolta, halua antaa itsestä inhimmillinen, katuva ja empaattinen kuva. Huomatkaa, minä suren tekemääni pahaa! (Ja mitä pienempi paha tehtynä, sitä suurempaa sympatiaa luonnollisesti saa osakseen)

 

Nyt, Valloittaja, pohdi, keillä on erilaisuuden pelipaita yllään. Ketkä vastustavat hyviä, yleisiä normeja, olematta silti erityisen vaarallisia oikeasti. Muista tehdä ero erilaisten ja Erilaisten välille. Nykyisin Erilaisia ei saa syrjiä. Vähemmistöt ovat rauhoitettuja, toisin kuin vanhoina, hyvinä aikoina. Etsi ihmisryhmää, joista voi puhua Sortajina.

 

Argumentaatiossa on tärkeää korostaa, ettei tietyn ihmisryhmän vika ole siinä, että he ovat erilaisia (tämä kääntäisi natsileiman puhujaan itseensä), vaan siinä, miten kaikki tuon ihmisryhmän jäsenet nyt vain ovat riistäjiä, tai mikä sana nyt yleisöön vetoaa parhaiten.

 

Pidä mielessä, että suurin ihmisiä yhteen vetävä tekijä on yhteinen vihankohde. Joku, johon kohdistaa palavia aggressiontunteita. Ja tunteiden ilmaisun on todettu  voimistavan niitä. Jos tunteita ilmaistaan aluksi piilossa 'hienotunteisesti', voidaan  helposti saada aikaan tilanne, jossa aggressiota vain vähän ilmaisevat otetaan arkoina ja -jälleen kerran- sorrettuina, joiden on vaikea toteuttaa itseään ja tuoda mielipiteitään esille.

 

Tällöin oikeudentuntoiset kanssaihmiset saavat hyvän syyn käydä 'taisteluun' heidän puolestaan ja haluta heille oikeuksia. Vihata sortajia. Viha on joka aikakaudella sallittua, kunhan se kohdistuu oikeaan ihmisryhmään. Ylemmyydentuntoisiin riistäjiin, jotka hyppäävät esille joukosta jonkin erilaisen piirteen takia.

 

Muista, sillä eiole väliä, onko kyseessä oikeasti riistävä enemmistö, vai olemassaolostaan kamppaileva vähemmistö, joka ahtaalle ajettuna yrittää puolustaa itseään. Väliä on sillä, että he saavat edellisen leiman.   

Tiesitkö, että stereotypiat ovat universaali ilmiö, ja itse asiassa välttämättömiä selviämisen ja maailman hahmottamisen kannalta? Karua settiä, mutta näin se on. Ihmisluonnolle on erittäin ominaista muodostaa ympäristöstä käsitys vertaamalla aikaisempaan koettuun, jakaa ryhmiin ja etsiä vastakohtaisuuksia. Kokea ennakkoluuloja. Olla suvaitsemattomia.

 

Naturalistifilosofi vetää tekstistä omat päätelmänsä. Eikä ehkä olekaan aivan väärässä. Kyllä, kavahtakaa, te kaikki jotka olette kuolanneet suvaitsevaisuuden nimeä niin että itse Pavlov koirineen olisi ylpeä teistä!

 

Suvaitsevaisuus on itse asiassa vain kanavoitua suvaitsemattomuutta. Joillakin nämä suvaitsemattomuuden kanavat ovat leveämpiä, ja kattavat useampia asioita. Tämä siis luonnollisesti merkitsee korkeampaa suvaitsemattomuuden astetta.

 

Jokaisella kuitenkin on voimakas suvaitsematon puoli. Hassua kyllä, niillä, jotka eniten suvaitsevaisuudesta kohkaavat, tuntuu tämä puoli olevan keskivertoa voimakkaampi. Suvaitsevaisuus näet yleisessä puhekielessä liitetään voimakkaasti tiettyjen asioiden kannattamiseen ennemmin kuin yleiseen avarakatseiseen ja ennakkoluulottomaan suhtautumiseen ympäröivään maailmaan. Luonnollisesti, jälkimmäinen on monimutkaisempi ja haastavampi, mikä ilmennee jo kirjoitusasujen erosta.

 

Suvaita-sanan alkuperän jäljille pääsee karjalan kielen kirjoitusasultaan lähes vastaavan sanan kautta, joka muuten merkitsee 'rakastaa'. Jokainen kohdallaan voi miettiä, minkä verran alkuperäisellä sanalla on nykyisen kanssa merkitystä.

 

Ja uskoakseni voidaan olla varsin varmoja, ettei suvaitsevainenkaan henkilö oikeasti kaikkea suvaitse, saati sitten rakasta. Itse asiassa, hänellä saattaa olla joihinkin asioihin erittäinkin negatiivinen kanta. Hänen suvaitsevaisuutensa on tiukkaan kanavoitua.

 

Se antaa hänelle yhteenkuuluvuudentunnetta muuhun yhteisöön, joka samat arvot hänen kanssaan jakaa, ja yhteinen rakkaudenkohde on melkeinpä voimakkain ihmisiä yhteenkurova tekijä. Heti yhteisen vihankohteen jälkeen. Tätä Suvaitsevainen ei tietenkään myönnä.

 

Hän suvaitsee homoutta, juutalaisia (luonnollisesti, tehdäkseen pesäeron niihin kamaliin natseihin jotka eivät suvainneet ketään, hyi heidän muistolleen), afrikkalaisperäisiä, mitä kaikkea sanaan nyt yleensä liitetään. Vähemmistöjä. Kaikkia, joista voidaan sorretun vähemmistön kunniakasta arvonimeä käyttää.

 

Sen sijaan rasisteja, jotka ovat suvaitsemattomia, ja jotka sortavat avoimesti homoja, juutalaisia ja afrikkalaisia ja kaikkia muitakin vähemmistöjä, eivät Suvaitsevaiset siedä alkuunsakaan. Kiehtovaa on, miten rasismi-sanaa käytetään puhuttaessa niin rotujen kuin seksuaalisuudenkin eroista, mikä vähänkään pohdittuna herättää kysymyksen, ovatko homoseksuaalit eri rotua. Itse koen sen ennemminkin ilmentävän törkeämmänpuoleista rotuerottelua, kuin paheksuvan, saati sitten ehkäisevän sitä.

 

Joka tapauksesa, Suvaitsevaistollakin on inhokkiryhmänsä. Ominaista yleiselle diskriminaatiolle on tietty ajanmukainen termistö, johon liitetyt itseisarvot määräävät, keiden syrjiminen on suvaitsevaista ja keiden ei. Yleensä on suvaitsevaista syrjiä niitä, jotka kuvittelevat olevansa parempia ja jotka sortavat muita. Voidaanko tämä ryhmä nimetä enemmistöksi?

 

Siitä toisen maailmansodan kauhistuttavuudesta vielä. Itse asiassa hyvin yleinen argumentti juutalaisia vastaan oli heidän etnosentrisyytensä, eli lyhyesti sanoen, paremmuudentunteensa muista roduista. Nosti joka saksalaisen niskavillat pystyyn, kun ajatteli ilkeitä ja kieroja enemmistöläisiä, jotka osoittivat oletettua ylemmyyttään muita kohtaan. Hyi olkoon.

 

Takaisin nykypäivään. Maailmanvalloitusaikeissahan tässä oltiin, eikö? Eli miten tästä tiedosta hyödytään?

 

Elementary, my dear Watson. Paras tapa päästä yleisön suosioon (kertausta, kertausta!) on jakaa yhteinen vihankohde, ja jokaisesta ihmisestä löytyy se pieni palo päästä haukkumaan sortavaa enemmistöä. Ja mikä jälleen kerran historiasta oli opittavissa, ei ole niinkään väliä sillä, kuka todella on enemmistöä. Riittää, että he eroavat yleisistä ihanteista tarpeeksi.

 

Pohdi tarkkaan, ketkä nykyään muodostavat sen ihmisryhmän, josta luvallisesti saa puhua paheksuvaan sävyyn. Mikä on nykyään se voimakkaita itseisarvoja sisältävä termistö, joka voi leimata kantajansa bättre folkiksi. Ketkä pitävät itseään muita parempina, ketkä ovat rasisteja ja sovinisteja ja ties mitä. Ketkä ovat ilkeitä ihmisiä, jotka käyttävät stereotypioita muista ja nauravat niille. Syntiset, saatanat, kurjat.

 

Joka aikakaudelle löytyy omat ilkiönsä, joita saa syyttää kaikista maailman ongelmista. Ehkä heihin suhtaudutaan vielä peitellyn paheksuvasti, mutta taitava agitaattori -tuleva maailmanvaltias- kyllä löytää nopeasti keinot kääntää kansan avoimen vihan heitä vastaan. Puskii!

 

Tässä tulee toki noudattaa varovaisuutta. Täytyy pysyä yleisön omissa argumenteissa ja edetä hitaasti, jottei vihanpuuskan aiheuttama moraalinen krapula käännä epäsuosiota valloittajaa itseään kohtaan. Morkkis tulee varmasti. Aloittamalla pelin hitaasti jättää itselleen peliaikaa, jolloin yleinen hämmennys -ja mahdollinen viha- iskee vasta silloin, kun valloittaja on onnellisesti ehtinyt piiloon.

 

Aloite pitää siis lähteä yleisöstä, valloittaja itse esiintyköön ymmärtäväisenä kuuntelijana, joka tukee kansan omia, jaloja päämääriä. Tällöin vihan kohdistaminen häneen on vaikeampaa, vastuu kun saattaa kuitenkin olla omilla varpailla. Toki väki tulee pääsemään järjen käytöstä pian yli, ja valloittajan on syytä muistaa järkipuheen vain pelaavan hänelle aikaa päämääristä tärkeimpään -hengissä pysymiseen. Pakoon.

 

Mutta valloitussuunnitelmia ei kannata hyllyttää liian varovaisuuden takia. Onhan se loppujen lopuksi varsin mainio tavoite.

Katso ihmistä. Epäilemättä tärkein ohje maailmanvalloittajalle. Aiemmissa esseissä jo sivunnut tätä aihetta, mutta nyt lienee jo oikea aika täsmentää sitä paremmin.

 

Perustotuus. Tunne taistelualueesi. Tiedä, mitä vastustajasi ajattelevat. Opiskele muurin heikot kohdat hyvin, etsi niiden matalimmat pisteet. Hanki liittolaisia linnoituksen sisäpuolelta. Hanki pohjapiirrokset, jotta osaat liikkua sujuvasti linnoituksen sisällä, kunhan sinne pääset. Tuskin on tarpeen edes sanoa, että linnoitus toimii nyt (varsin nerokkaana) kielikuvana ihmismielelle.

 

Liikkuu paljon sloganeita, jotka väittävät ihmismielen olevan monimutkainen kokonaisuus, joka hyllyy virrassa kuin vedenalainen, valtava sienirihmasto. Sigmund Freudin jäävuorivertaus ja niin päin pois. Kyllä, suurin osa ihmismielen sisällöstä on niin sanotusti pinnan alla, (onneksi, koska muuten joutuisin sanomaan ihmispsyyken olemattomaksi, vailla Ctulhulle mahdollisuuksia sen kontrollointiin) mutta pinnan päällä näkyvän osan perusteella osaa matemaatikko -tai fyysikko, miten vain- laskea pinnan alla olevan jäävuoren alusmötikän koon ja mahdollisesti koostumuksenkin varsin tarkasti.

 

Sama pätee psyykeen. Pinnalta näkyvistä osista voi toinen ihminen halutessaan päätellä paljon siitä, mitä alla möyrii. Jos porkkanan naatti näyttää kuivettuvan, voidaan päätellä juuressa olevan vikaa. Ja niin päin pois, keksi itse jokin yhtä mukamas-nokkela vertaus aiheesta.

 

Jokaisen ihmisen, joka jollain lailla hyväksytty yhteiskunnan jäsen on, psyykessä on jokin yhdistävä tekijä, joka on kaikilla sama. Katso horoskooppitekstejä, jos et usko. Jokainen kuin ihmeen kaupalla löytää itsestään jotain paikkansapitävää informaatiota, kunhan teksti vain on tarpeeksi ympäripyöreää ja imartelevaa. Hupaisa ja paljonpuhuva ilmiö.

 

Ja nyt siitä yhdistävästä tekijästä. Yhteinen kulttuuri normeineen yhdistää ihmisiä. Yhteiset vihan ja rakkauden kohteet. Kulttuurin voisi melkein sanoa olevan yhteiskunnan yhteisen itsetunnon lommoja paikkaamaan luotu universaali kullinjatke. Freudin puheissa oli ehkä sittenkin perää, sanoisin. Pääasiallinen päätelmä kuitenkin on, että julkisivu on tehty piilottamaan alla olevat vaikeat ja kipeät asiat.

 

Nykyinen yleinen imago siis paikkaa kaikkia niitä yhteiskunnallisen itsetunnon kärsimiä vaurioita, joista pinnan alla tunnetaan ahdistusta. Tämänhetkinen julkisivu on sekoitus viime vuosisadan alussa tapahtuneiden julmuuksien aiheuttamaa moraalista krapulaa ja kapinaa menneiden muistelua vastaan, mikä sinänsä kertoo paljon suunnasta, johon yhteiskuntamme on kulkemassa. Ristiriitoja.

 

Humanismi yrittää kompensoida epätoivoisesti sitä karua faktaa, että ihminen on loppujen lopuksi varsin masentava olio. Kuulemma ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja epäitsekäs. Vaikka jokainen viimeistään peilistä näkee, mikä totuus on.

 

Nykyajan sankari ei enää ole arjalainen yli-ihminen, omnipotentti supermies, vaan joka sankarin imagossa alkaa korostua entistä voimakkaammin inhimmillisyys ja kuolevaisuus. Mitä säälittävämpi runkkari, sitä rakastetumpi hahmo. Kertonee jotain taas yhteisen itsetunnon laadusta.

 

Maailmanvalloittaja osaa päätellä tästä itsetunnon olevan ihmismassojen heikoin lenkki. Maailmanvalloittajan tärkein rooli onkin yrittää luoda sellainen itsetunnon korvike, joka saa yhteiskunnan enemmistön tuntemaan itsensä tärkeäksi, ja mielellään osoittaa, että jos heissä jotain vikaa on olevinaan, se johtuu vain siitä, että muut ovat heitä sortaneet.

 

Humanismi on loistava pohja tälle ajattelumallille, sehän sisältää kaikki olennaiset ideologian osaset, joita tarvitaan yhteiskunnan ruskeakieliseen mielistelyyn. Pääasia on viestittää yleisölle, että tällaisetkin voivat olla sankareita. Uniikkeja sankareita. Päähenkilöitä omassa tarinassaan. Ja niin päin pois.

 

Muista korostaa, että sinä tarvitset yhteiskunnan työpanosta, heidän sankaruuttaan. Mikään ei mairittele heitä enempää, eikä mikään ole mairittelua tehokkaampi manipulaation keino. Anna heille mahdollisuus osoittaa, että he ovat johtajaa pätevämpiä ratkaisemaan ongelmia. Tuloksena ei tällöin ole tyytymättömyys sinuun, vaan mielihyvä, joka nousee siitä, että johtaja tarvitsee -arvostaa- heitä.

 

Kun haluat kontrolloida koko maailmaa, ecce homo. Katso ihmistä. Katso, mikä toimii yksilötasolla. Ihmismassa yksikkönä ei ole yhtään sen järkevämpi. Saati sitten vähemmän altis manipulaatiolle.

Esseessä 'Kanavointia' käsittelin suvaitsevaiston yleviä periaatteita suhteessa tasa-arvoon sekä muuhun vastaavaan mieltänostattavaan tyhjänpäiväiseen sanahelinään. Esitin väitteen Sorretun vähemmistön paikasta maailmassa ja kuinka se toimii kiihokkeena vihan kohdistamiseen tiettyihin ihmisryhmiin. Sana 'erilainen' sisältää julkisessa kielenkäytössä varsin positiivisen tunnelatauksen, ja sana 'vähemmistö' saa enemmistön itse asiassa suorastaan itkemään sydämen sympatiaa ulospäin.

 

On varsin vaikeaa tämän valossa käsittää, miten vainoja ylipäänsä voi syntyä. Onko luonnonvalinta jollain kierolla lailla muutamassa sadassa vuodessa suosinut hellämielisiä ja kehittänyt lajiamme empaattisempaan suuntaan? Onko lajimme kirjoitetun historian aikana ehtinyt muuttua niin paljon sitten biisoneja kolkkaavien luolamiesten päivien?

 

Jotain kehitystä ainakin näkyy. Missä Toveri Luolamies rutiininomaisesti teurasti mahdollisen kilpailijansa ravintokysymyksessä, Toveri Nykyihminen osaa haastaa kilpailijansa oikeuteen ja viedä tältä uhkaamismahdollisuudet älyllisin, sofistikoitunein keinoin. Rautakauden mies rehellisenä henkilönä ilmoitti tappavansa kilpailevan viikinkipäällikön motiivinaan säilyttää itse valta, Espanjan inkvisitio keksi vedota ihmiselämää ylevämpiin arvoihin ja saada tapettavaltaan tunnustus siitä, mitentämä kerettiläisenä ja noitana ja ties minä täysin ansaitsi tuomionsa. Kehitys. John Gray hymyilee.

 

Mutta miksi vähemmistöjä sorretaan? Koska he uskovat eri lailla kuin valtaväestö? Koska heidän oudot tapansa kummaksuttavat? Koska he vain ovat uhka?

 

Juupajuu. On näillä väitteillä todellisuuspohjaa, nämä syythän liittyvät vihan kohdistamiseen olennaisella tavalla. Vihan syntymisen syynä on edelleen ihmisen luontainen halu inhota jotakuta. Mistä voitanee syyttää sitä kuuluisaa luonnonvalintaa. Kaikille kun ei löydy tilaa tai ravintoa tarpeeksi. Jonkun on kadottava.

 

Vihan kohdistaminen ns vähemmistöihin johtunee vainoajan haluttomuudesta joutua itse tuhottavien listalle. Parhaiten tämän estää, kun inho suunnataan piirteisiin, jotka eivät muistuta itseä. Eikä ehkä enemmistöön kanssaihmisistä, tämähän voisi saada aikaan yleisen närän, joka saattaisi vainoajakandidaatin suunnitelmat kariuttaa sellaiseen pieneen ongelmaan kuin joukkolynkkauksen uhriksi joutuminen. Vahvaa enemmistöä ei parane ärsyttää.

 

Erilainen ja heikko ihmisryhmä tulee tässä tapauksessa kuin tilauksesta. Erilaisuus on kuin vieraan jalkapallojoukkueen pelipaita, josta vastustajan tunnistaa helposti. Katsokaa, ne ovat nuo paskiaiset jotka meille tuovat ongelmia. Nuo tuolla. Huhuu.

 

Kotijoukkueen verenjano tyydyttyy, ja pelipaidat olivat hyvä tapa erottaa Meidät Niistä. Kun adrenaliini taas laskee, voidaan tyydyttää ihmisyyden toista puolta, halua antaa itsestä inhimmillinen, katuva ja empaattinen kuva. Huomatkaa, minä suren tekemääni pahaa! (Ja mitä pienempi paha tehtynä, sitä suurempaa sympatiaa luonnollisesti saa osakseen)

 

Nyt, Valloittaja, pohdi, keillä on erilaisuuden pelipaita yllään. Ketkä vastustavat hyviä, yleisiä normeja, olematta silti erityisen vaarallisia oikeasti. Muista tehdä ero erilaisten ja Erilaisten välille. Nykyisin Erilaisia ei saa syrjiä. Vähemmistöt ovat rauhoitettuja, toisin kuin vanhoina, hyvinä aikoina. Etsi ihmisryhmää, joista voi puhua Sortajina.

 

Argumentaatiossa on tärkeää korostaa, ettei tietyn ihmisryhmän vika ole siinä, että he ovat erilaisia (tämä kääntäisi natsileiman puhujaan itseensä), vaan siinä, miten kaikki tuon ihmisryhmän jäsenet nyt vain ovat riistäjiä, tai mikä sana nyt yleisöön vetoaa parhaiten.

 

Pidä mielessä, että suurin ihmisiä yhteen vetävä tekijä on yhteinen vihankohde. Joku, johon kohdistaa palavia aggressiontunteita. Ja tunteiden ilmaisun on todettu  voimistavan niitä. Jos tunteita ilmaistaan aluksi piilossa 'hienotunteisesti', voidaan  helposti saada aikaan tilanne, jossa aggressiota vain vähän ilmaisevat otetaan arkoina ja -jälleen kerran- sorrettuina, joiden on vaikea toteuttaa itseään ja tuoda mielipiteitään esille.

 

Tällöin oikeudentuntoiset kanssaihmiset saavat hyvän syyn käydä 'taisteluun' heidän puolestaan ja haluta heille oikeuksia. Vihata sortajia. Viha on joka aikakaudella sallittua, kunhan se kohdistuu oikeaan ihmisryhmään. Ylemmyydentuntoisiin riistäjiin, jotka hyppäävät esille joukosta jonkin erilaisen piirteen takia.

 

Muista, sillä eiole väliä, onko kyseessä oikeasti riistävä enemmistö, vai olemassaolostaan kamppaileva vähemmistö, joka ahtaalle ajettuna yrittää puolustaa itseään. Väliä on sillä, että he saavat edellisen leiman.