Suosio ei aina tarkoita suosiota. Pidettyä henkilöä saatetaan vihata hyvinkin katkerasti. Freudilainen peniskateus yhdistettynä toiseen lajillemme ominaiseen piirteeseen, teeskentelyyn. Jos haluat maailmanvaltiuden, älä erehdy kuvittelemaan sen tarkoittavan, että sinua rakastettaisiin. Jos pääset arvostettuun asemaan, et saa ystäviä. Se on hinta, jonka toivottavasti ymmärrät joutuvasi maailmanvallasta maksamaan. Todennäköisesti tämän tiedostat, eikä minun ole tarpeen sitä enempää selittää.

 

Mitä maailmanvalta sitten on? Mikä siinä on niin hienoa?

 

Se on mahdollisuus ohjata ihmiskunnan oma energia haluamaasi suuntaan. Pikku Prinssissä asusti omalla tähdellään Kuningas, joka hallitsi maailmaansa haluamalla oikeita asioita. Itse asiassa, näin se loppujen lopuksi menee. Joka tahtoo mitä saa, saa mitä tahtoo.

 

Ehkä kuitenkin Valloittaja haluaa muutakin kuin auringonlaskuja, jolloin täytyy jälleen kerran osata soveltaa sitä, minkä kirjoista on oppinut. Kuninkaan vallasta puuttui se elementti, jota yrityksessäsi tavoittelet. Kyky vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Elämänhallintaa, jolla on ulottuvuuksia itsesi ympärille.

 

Valtaa on tuomita. Valtaa on armahtaa. Päättää siis, mikä on oikein ja mikä väärin. Ohjata tapahtumia. Ihmisten tekoja. Humalluttavaa.

 

Tumman -ja viiksiensä takana kieltämättä varsin komean- saksalaisfilosofin, Friedrich Nietzschen, filosofiassa esiintyi kolmea moraalin tasoa, jotka ovat vahvasti kytköksissä vallan tasoon. Alin taso on orjamoraali, jonka alaisia ovat kaikki...jollekin alaiset. Nietzchen mukaan uskonto on tämän orjamoraalin puhtain ilmentymä.

 

Seuraava moraalin aste on herramoraali, joka käytännössä perustuu orjien pitämiseen tyytyväisinä. Jos niitä ei hakkaa ilman syytä, ne tekevät työnsä paremmin. Ylevää, ja kertonee jotain nimeäjänsä arvomaailmasta. Jotain, muttei kuitenkaan kaikkea. Valloittajan on syytä pitäytyä tässä moraalin tasossa, sillä hänen elämänsä arvo on pitkälti kiinni orjatyövoiman mielipiteestä.

 

Kolmas moraalin taso, yli-ihmismoraali, perustuu täydelliseen riippumattomuuteen lajitovereista ja heidän mielipiteistään. Yli-ihminen tekee mitä huvittaa. Ihan vain koska voi. Sitä on kai valta. Oma riippumattomuus muista, ja muiden riippuvuus puhujasta itsestään. Tälle tasolle ei vallantavoittelijan parane loikkia ennen kuin orjatyövoiman kanta häneen on täydellä varmuudella lojaali.

 

Ja ennen kaikkea, yleisöltä on syytä salata moraalisi riippuvuussuhde tavoitteisiisi. Toisin sanoen, väkijoukko voi ärtyä saadessaan käsityksen, että heitä hyödynnetään jollain lailla. Ei siis tarvitse olla hyödyntämättä heitä, mutta salaa tämä heiltä. Muuten ei ole enää kivaa, jos ymmärrät.

 

Jokaisella epäilemättä on visio täydellisestä maailmasta. Ja jokainen varmasti näkee planeetan nykyisessä tilassa jotain, mitä haluaa muuttaa. Jotain, mikä ei vastaa käsitystä utopiasta.

 

Tämän muuttamiseksi tarvitset valtaa. Oli utopiasi mikä hyvänsä, sitä ei saavuteta ilman valtaa. Valtaa saa uskottelemalla työvoimalleen, että heillä on valta omissa käsissään. Ja jokainen, joka on lasten kanssa ollut tekemisissä, tietää, miten lapselle uskotelllaan, että hän saa päättää itse. Esimerkin paikka.

 

Jos tarjolla pöydässä on porkkanaa tarpeeksi pitkään, porkkana alkaa tympiä, vaikka siitä pitäisikin enemmän kuin lantusta. Lapsi alkaa pohtia, että olisi mukavaa jos olisi vapaus valita muutakin. Aikuinen tuo pöytään lanttua. Suurin osa lapsista haluaa tällöin lanttua, vaikka muuten pitäisikin enemmän siitä porkkanasta. Vapauden huuma.

 

Toki on lapsia, jotka eivät lanttuun mielellään koske ollenkaan, mutta enemmistö toteaa uuden, vapaudelta maistuvan juureksen olevan parempaa. Ihan vain koska voi. Valintoja on helppo ohjailla, aikuisten ryhmäkäyttäytyminen ei ole tämän fiksumpaa.

 

Kun on vapaus valita jotain, vapaudesta tulee pakkomielle. Ryhmäpaine pitää huolen siitä, ettei kukaan halua olla kuin muut, vaan jokainen haluaa olla erilainen valitsemalla uuden trendin mukaan.

 

Jossain vaiheessa lanttu alkaa tympiä. Joskus sen perusteella voidaan palata takaisin turvallisiin porkkanoihin, mikäli ne ovat olleet tarpeeksi pitkään pois suosiosta, eikä niitä sen takia ole ollut tarjolla. Porkkanassa on taas uutuudenviehätystä.

 

Maailmanvaltaa koskevissa kysymyksissä on valikoiman toki oltava laajempi, mutta periaate toimii häkellyttävän samanlaisena. Halutaan vapaus valita jotain, mitä ei ole mielellään ikinä ennen, tai ainakaan pitkään aikaan ollut tarjolla.

 

Valloittajalle tämä on jälleen kerran loistava mahdollisuus päteä. Kun väki valittaa yhteiskunnan olevan niin sanotusti hanurista, on hänen keksittävä, mikä on se lanttu, joka vetoaa tarpeeseen tuntea uutuudenviehätystä.

 

Yleensä tämä on ideologia, muodikas ajatusmalli, vertaa oikeisto ja vasemmisto. Näissä pitää muistaa intuitiivisen vetoavuuden olevan ratkaiseva tekijä. Kun pitkään on arvostuksen kohteena ollut käytännöllinen ja järkevä lähestyminen (sodan jälkeen oli näkökulma vähän pakostakin sellainen), on helppo tuoda muotiin inhimillinen ja sydämen viisauteen tukeva ideologia.

 

Kun saat ideologian syötettyä yleisöllesi, sinulla käytännössä on valta käsissäsi. Vaikkei ideologiasi olisi järkeä nähnytkään, se menee varmasti täydestä ainakin elinikäsi ajan, mikä riittänee hyvin. Ideologian pakkosyöttäminen on valtaa.

 

Markkinointikysymys, ystäväni.